Miksi olen erityisen kiinnostunut stressiperäisistä oireista?

Harva tietää, että kiinnostukseni hermoston vaikutukseen hyvinvoinnin tukemisessa ei syntynyt pelkästään osteopatiaopinnoissa, se syntyi myös henkilökohtaisten kokemusteni myötä.

Tyttäreni syntymän jälkeen minulle puhkesi vaikea-asteinen synnytyksen jälkeinen masennus ja paniikkihäiriö. Se oli pitkä ja kuormittava vaihe elämässäni ja oireet uusiutuivat useamman kerran vuosien varrella. Vasta viime vuosina olen kokenut alkaneeni todella toipua.

Pitkittynyt kuormitus aiheutti monenlaisia oireita. Pahimpien masennusoireiden väistyttyä minulla todettiin vuosien varrella muun muassa erilaisia migreenejä, jännityspäänsärkyä, huimausoireita, unettomuutta ja voimakasta pään ja purennan alueen jännittymistä, sekä sympatikotoniaa ja ylivirittynyttä oloa.

Kokemusteni myötä ymmärrän nykyään aivan eri tavalla, kuinka monin tavoin kuormitus voi näkyä meissä. Ymmärrän miltä tuntuu, kun keho ei enää palaudu, vaikka kuinka yrittää levätä. Ymmärrän, miltä tuntuu herätä umpiväsyneenä, vaikka olisi näennäisesti nukkunut, ja ymmärrän myös sen turhautumisen, kun kokeilee monia erilaisia keinoja, mutta olo ei silti vain tunnu omalta.

Oma toipumisen prosessini on ollut useiden asioiden summa. Siihen on kuulunut aikaa, etsimistä, kokeilemista, omien rajojen tunnistamista, kuormituksen säätelyä ja paljon armollisuutta itseä kohtaan sekä ihmisiä läheisistä ammattihenkilöihin, jotka ovat kuunnelleet, hoitaneet, tukeneet ja valaneet uskoa siihen, että kaikki järjestyy vielä ja apua moninaisiin oireisiin löytyy kyllä.

Osteopatiasta tuli minulle itselleni yksi tärkeä osa tätä kokonaisuutta.

Se on auttanut vähitellen rauhoittamaan hermostoani ja oppimaan kokemuksellisesti ja kehollisesti, miltä rauhallinen olo tuntuu ja sitä myöten tunnistamaan, milloin olen liian kierroksilla. Ylivireyden lieventymisen myötä migreenini ovat jääneet vähitellen pois, päänsäryt ovat helpottaneet, purennan jännitys on vähentynyt ja nukun nykyään paljon paremmin. Huimausoireita tulee vielä joskus, mutta ne ovat selvästi harvinaisempia ja lievempiä, ja liittyvät usein ajanjaksoihin, jolloin elämä on stressaavampaa ja kuormittavampaa.

Ajattelen, että juuri näiden kokemusten vaikutuksesta sydäntäni lähellä ovatkin erityisesti asiakkaat, joiden oireiden taustalla on kuormitusta, stressiä tai pitkäaikaista ylivireyttä. Oma sairastumiseni on myös yksi niistä syistä, miksi haluan tehdä osteopatiaa juuri niin kuin teen;

Lempeästi, kuunnellen ja ihmisen kokonaisuuden huomioiden.

Lämpöisin terveisin,

Mari Arola

Osteopaatti

Muihin kirjoittamiini blogiteksteihin pääset tutustumaan näistä linkeistä:

Hermosto ja stressi – osteopatia osana palautumista

Osteopatia unen haasteiden tukena

Päänsärky ja migreeni; kuinka osteopatia voi auttaa?

Voiko stressi näkyä leukojen kiristelynä? Bruksismi, hermosto ja osteopatia

Turvallisen tilan voima osteopatiassa